Kirjoitan Pohjois-Karjalan lampureiden puheenjohtajan roolissa ensimmäistä kertaa. Pesti periytyi Kuivalaisen Pekalta edellisessä vuosikokouksessa, kun Pekka jo toivoi eläkkeelle pääsyä – ainakin tässä muodossa.
Lammastalous elää nyt vahvasti nousukautta. Tuotanto ei pysy kasvavan kulutuksen vauhdissa. Kun vuonna 2010 karitsan- ja lampaanlihaa kulutettiin suomessa 2,8 miljoonaa kiloa, oli kaksi vuotta myöhemmin kulutus jo 3,6 miljoonaa kiloa. Tästä tuonnin osuus oli 2,8 miljoonaa kiloa. Teuraskaritsan koko on kasvanut (laatupalkkion ansiosta?) ja tuottajahinta noussut hipoen jo O2-luokassa viittä euroa kilolta. Kausihinnoittelun ansiosta karitsan talvikasvattajat saavat kompensaatiota suuremmille kuluilleen. Siitoseläinkauppa on ollut vilkasta uusien investoivien lammastilojen ansiosta. Tilakoot ovat suurentuneet. Tällä hetkellä uuhipalkkiota saavien tilojen keskimääräinen uuhiluku on 67.
Lampurin elämä on siis pelkkää auringonpaistetta? Investointihuumassa voi piillä väsymisen ja tilasokeuden vaara siinä, missä muissakin tuotanto(eläin)suunnissa. Onko suunnitelmissa osattu varautua myös pahan päivän varalle? Tähän asti lammastalous on saanut nauttia hyvästä imagosta, mutta mikään automaatti se ei ole. Tilakoon kasvaessa kasvaa myös työn määrä, liikevaihto, laskut ja riskit. Jos tauti iskee lampolaan, ovat kustannukset isossa katraassa suuremmat kuin pienessä. Yrittäjä voi väsyä henkisesti tai fyysisesti. Alkaa negatiivinen ketju: väsynyt lampuri ei huomaa lampolan kriittisiä pisteitä ajoissa, reagoi myöhässä, jolloin vahinko on suurempi. Vahingon korjaaminen vie enemmän rahaa ja voimia ja lampuri väsyy lisää.. Väsymistä pahempi tauti on välinpitämättömyys. Eurojen tavoittelu voi jäädä haaveeksi, jos tingitään hoidettavien eläinten hyvinvoinnista. Siinä menee ohessa herkästi myös kollegoiden maine. Eläinlääkärit ja teurastajat tietävät, mistä puhun.
 | ||
| Helinä Leppänen Kuva: Niko Nyrhinen |
Oli tila iso tai pieni, voivat asiat olla hoidossa hyvin tai huonosti. Pieni tila voi yhtä lailla olla kannattava kuin iso kannattamaton. Mielikuvituksesta ei yritystoiminnassa ole haittaa. Kuten ei myöskään pitkästä pinnasta tai muuntautumiskyvystä. Kun on oman tiensä valinnut, ei kannata heti kääntyä takaisin vaan jatkaa eteenpäin uskoen, että tie vie perille.
Hyvää vointia toivotellen,
Helinä Leppänen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti